Herätyskello ei armoa antanut soidessaan jo ennen seitsemää aamulla, suihkuun, aamupalalle, huoneiden luovutus ja kamojen rahtaaminen bussille, samaiseen risteykseen mihin lähes viikko sitten jäätiin. Päästiin kentälle vajaammassa bussissa, erikoinen järjestely, toinen kun näytti tulevan aivan ääriään myöten täyteen. Kentällä jonotettiin, odotettiin, jonotettiin ja odotettiin. Olipahan taas oma projektinsa tsekata läpi Serafinan reppu, mun pikkukassi, järkkäri ja läppäri, saada pysymään Serafina suht hollilla ja kerätä vielä kaikki kampsut kasaan. Joskus sitä voisi ottaa vähemmänkin tavaraa mukaan..

Lento sujui ripeästi; kolmioleipä syötiin. Vilkuiltiin leffaa. Viihdytettiin sokerihumalaista Mattista (ts, Serafina viihdytti meitä ja takana istuvia). Suomessa aurinkoa, tuulista (kone teki hauskan nykäyksen ja ilmaannousun laskeutuessa) ja matkalaukut saapui ajallaan, jokaiselle. Lakko siltä osin siis tosiaan hanskassa. Kotimatka. Ja siinä se oli. Rodos 2011, taputeltu.

Jätettiin synttärisankarifaija hotellille ottamaan aurinkoa ja itse häivyttiin katsastamaan shoppien lahjatarjonta; alustavasti olin jo ajatellut hakea pienen Rodos-pyyhkeen ja kääriä sen sisään Stella Artuaaaa.. lasipullo-oluen, sen lisäksi heräteostoksena osui vielä silmään lahjanauha; 'Born to travel', vihreä laukkuun kiinnitettävä lerppusysteemi. Lähimarketista tuliaisoston yhteydessä nappasin vielä faijallekin mukaan kakuksi oliivipussukan.

Yhtä jalkaa sitten patisteltiin kävelemään. Pikkuhiljaa kömpsien mäkkärin kautta (pitihän se pakollinen Happy meal muksulle saada haettua) lelukauppaan, joka onneksi ei viettänyt siestaa lähes kaikkien muiden merkkiliikkeiden tavoin. Serafinalle katsottiin kuudenkymmenenviiden euron maksavaa Hello kitty -matkalaukkua, oli kuitenkin sen verran iso ja kun pieni reppumainen perässä vedettävä löytyi, sen ollessa reilusti halvempi ja vieläpä neidin siihen ikihyviksi ihastuen, päätimme vaihtaa suunnitelmaa ja faijan yhdeksi synttärilahjaksi sai muodostua laukkuostos lapsenlapselle. Oli kyllä ipana niin polleana työnnellessään laukkuaan pitkin poikin, syrjäytti jopa vauvin.

Kalliiseen mutta kovin nättiin terassiravintolaan nauttimaan oluista (miehet) ja jäätelöistä (me neidit); tuopit oli komeat mutta hyvin hintavat, jäätelöt oli hintavat mutta älyttömän isot; kyllä silmät pyöri kun katselin mansikkasplitsiäni lautasella, huh. Köpötellessä hotellille Serafina otti tirsat, nukkui vielä huoneessakin, matkailu avartaa mutta myös unettaa. Reilun iltapalan jälkeen pakkaaminen, niin se vaan matka lähenee loppuaan ja viimeistä iltaa jo viedään.

Niin. Biitsipäivä.

Päivä alkoi sateella, totisesti. Kuin hana olisi avattu kun vettä vaan vyörysi taivaalta. Mukavasti tosin jo aamupalan aikana selkeytyi ja pelko siitä että tänään juostaan kojulta toiselle turvaan kastumiselta, vaihtui lopulta niin kuumaan päivään että punaista ihoa kupsutti itse kukin. Faija jäi lepäämään hotellille kun me muut pakattiin kimpsut ja kampsut rattaisiin ja lähdettiin baanalle, hieman shoppailemaan. Käveltiin eri reittejä kuin yleensä etsien supermarketteja, yksi iso löytyi .. olikin jokin kännykkäliittymä-/nettiliike. Mäkkäristä piti hakea Serafinalle ranskalaiset (samalla olisi hintoja verrannut), mutta mentiinkin ihan siitä ohi nakit silmillä eikä nähty kauaskin loistavaa logoa. Kuivatut banaanit ajoi välipalan tarpeen, samalla löytyi tuliaisia.

Faijaan törmättiin muurin kulmalla kahvilassa, siinä vaiheessa oli tutkittu hienot veneet ja kuvattu lukuisat kissat rannalla. Niin, ja kuvattu myös Royal Caribbean laivaa, Marinelia, valitettavasti tilaa ei enää ollut tai lähinnä, laivan reissu oli lähes puolivälissä jo. Porukkaa piisasi, hässäkkä oli melkoinen vanhan kaupungin laitamilla, muurin sisäpuolelle emme edes viitsineet yrittää, sehän oli jo nähty. Pieni shoppailukierros lähikulmilla vaihtuikin muurin kokonaisvaltaiseen kierrokseen paahtavassa kuumuudessa, faija käveli punaisena kuin katkarapu, Jeren niskaan oli löytänyt toinen rapu. Serafinan kanssa säästyttiin.

Illalla tyypättiin pasta bolognese ja chicken souvlaki, kantapaikassa, maistui jengille. Iltashopping jäi lyhyeksi, kuuman päivän jälkeen palelsi vietävästi hyisessä iltatuulessa, vetäydyttiin marketin kautta hotellille.

Aamiaisen jälkeen hetkinen pohdittiin pilvisen sään filosofiaa ja todettiin, että kai sitä voisi dallaamaan lähteä, kohti vanhaa kaupunkia, muurien sisäpuolta haistelemaan. Hieman ripotteli välillä, kyllä sen juuri ja juuri ehti huomata ennen kuin kuuma iho haihdutti pisarat tiehensä. Serafinalle ostettiin kaunis koru ranteeseen, samantyyppinen kuin itselläni on kotosalla, laivalta löydettynä muutamia vuosia sitten. Ostotilaisuus oli juhlallinen; miehet ohjattiin istuutumaan nojatuoleihin ja heille tarjottiin uzo-paukut, kuka sai sellaisen, kuka ei. Jere sai yhden pienen namin! Myyjä -vanha setä- kippasi kitusiinsa faijan kanssa samaan aikaan paukun, mietittiin vaan kun päivä oli melko alussa, missä kunnossa illan asiakkaat saavat kohdata myyjänsä.. Kojua siellä piisasi, feikkicroksit vielä otettiin neidille ja kyllä mentiin ylpeänä koru ranteessa ja pinkit croksit jaloissa.