Herätyskello ei armoa antanut soidessaan jo ennen seitsemää aamulla, suihkuun, aamupalalle, huoneiden luovutus ja kamojen rahtaaminen bussille, samaiseen risteykseen mihin lähes viikko sitten jäätiin. Päästiin kentälle vajaammassa bussissa, erikoinen järjestely, toinen kun näytti tulevan aivan ääriään myöten täyteen. Kentällä jonotettiin, odotettiin, jonotettiin ja odotettiin. Olipahan taas oma projektinsa tsekata läpi Serafinan reppu, mun pikkukassi, järkkäri ja läppäri, saada pysymään Serafina suht hollilla ja kerätä vielä kaikki kampsut kasaan. Joskus sitä voisi ottaa vähemmänkin tavaraa mukaan..

Lento sujui ripeästi; kolmioleipä syötiin. Vilkuiltiin leffaa. Viihdytettiin sokerihumalaista Mattista (ts, Serafina viihdytti meitä ja takana istuvia). Suomessa aurinkoa, tuulista (kone teki hauskan nykäyksen ja ilmaannousun laskeutuessa) ja matkalaukut saapui ajallaan, jokaiselle. Lakko siltä osin siis tosiaan hanskassa. Kotimatka. Ja siinä se oli. Rodos 2011, taputeltu.